Lakimuutoksen voimaantulo ja erityisen painava syy
Eduskunta hyväksyi 10.11.2021 lakiehdotuksen, jonka seurauksena kilpailukieltosopimuksiin liittyy jatkossa työnantajan korvausvelvollisuus. Lakimuutos tuli voimaan 1.1.2022, mutta sitä sovelletaan ennen muutoksen voimaantuloa tehtyihin kilpailukieltosopimuksiin vasta 1.1.2023 lukien.
Työsopimuslaissa säädettiin jo aiemmin kilpailukieltosopimuksen tekemisen yleisistä edellytyksistä, jotka eivät muutu lakimuutoksen myötä. Työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä sopimuksella rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa.
Kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät. Kilpailukieltosopimuksia ei voida jatkossakaan tehdä tehtävissä, joihin ei liity työnantajan todellista kilpailunrajoitustarvetta.
Erityisen painavan syyn edellytyksen arviointi edellyttää jatkossakin tapauskohtaista kokonaisarviointia, jossa on otettava huomioon kyseessä oleva työntekijä, työtehtävät ja toimiala sekä niiden erityispiirteet. Pelkkä pyrkimys rajoittaa kilpailua ei ole hyväksyttävä syy sopimuksen tekemiselle. Kilpailevaa toimintaa ei ole kuitenkaan määritelty erikseen. Lähtökohtana on, että jos toiminta ei ole kiellettyä työsuhteen aikana, se ei ole kiellettyä myöskään kilpailukieltosopimuksen nojalla.
Lakimuutoksesta seuraavan korvausvelvollisuuden sisältö
Lakimuutoksen mukaisesti kilpailukieltosopimusten korvausvelvollisuus koskee ennen ja jälkeen lain voimaantuloa tehtyjä kilpailukieltosopimuksia lukuun ottamatta niitä yli kuuden kuukauden kilpailukieltosopimuksia, joihin liittyvä kohtuullinen korvaus on maksettu kokonaan tai osittain ennen lain voimaantuloa. Yritysten on siten tarpeen käydä läpi vuoden 2022 aikana kaikki kilpailukieltosopimukset ja arvioida niiden perusteet sekä tarvittaessa neuvotella muutoksista niihin.
Työsopimuslain kilpailukieltosopimuksia koskeva säännös muuttui siten, että siinä säädetään nyt työnantajan velvollisuudesta maksaa työntekijälle korvausta kilpailukieltosopimuksessa sovitulta rajoitusajalta, korvauksen määrästä, kilpailukieltosopimuksen enimmäispituudesta ja korvauksen maksamisajankohdasta. Kilpailukieltosopimuksen tekemisestä seuraa suoraan lain nojalla velvollisuus maksaa työntekijälle korvausta rajoitusajalta. Korvauksen suuruus riippuu työntekijän palkasta ja kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituudesta. Kilpailukieltosopimuksessa voidaan sopia enintään vuoden rajoitusajasta.
Jos kilpailukieltosopimuksessa on sovittu enintään kuuden kuukauden rajoitusajasta, työnantajan on maksettava korvaus, joka vastaa vähintään 40 prosenttia työntekijän palkasta rajoitusajan pituiselta ajalta laskettuna. Jos rajoitusajan pituudeksi on sovittu yli kuusi kuukautta, on korvauksen vastattava vähintään 60 prosenttia palkasta. Korvauksen perusteena on työntekijän tavanomainen palkka, jota työntekijälle maksettiin työsuhteen aikana. Korvaus tarkoittaa sopimukseen perustuvalta rajoitusajalta maksettavaa korvausta. Se ei ole rajoitusajalta maksettavaa palkkaa.
Korvaus tulee maksaa rajoitusajan kuluessa työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin, ellei työsopimuksen päättämisen jälkeen toisin sovita. Työsopimuksen päättämisellä tarkoitetaan päättämisilmoituksen toimittamista. Maksamisajankohdasta ei voida etukäteen sopia toisin kilpailukieltosopimuksessa. Työntekijän irtisanouduttua sopiminen on kuitenkin mahdollista.
Korvausvelvollisuutta ja korvauksen määrää koskevat säännökset ovat pakottavaa oikeutta, eikä niistä voida sopia toisin. Korvausvelvollisuus koskee myös työntekijöitä, jotka tehtäviensä ja asemansa perusteella katsotaan tekevän yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamistyötä tai olevan tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavassa itsenäisessä asemassa.
Kilpailukieltosopimuksen irtisanominen
Lakimuutoksen mukaisesti työnantajalla on oikeus irtisanoa tehty kilpailukieltosopimus. Työnantaja ei kuitenkaan voi irtisanoa kilpailukieltosopimusta enää sen jälkeen, kun työntekijä on päättänyt työsopimuksensa. Työsopimuksen päättämisellä tarkoitetaan päättämisilmoituksen toimittamista.
Työnantaja voi yksipuolisesti irtisanoa kilpailukieltosopimuksen noudattaen irtisanomisaikaa, jonka tulee pituudeltaan olla vähintään kolmasosa kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituudesta. Irtisanomisajan on kuitenkin oltava vähintään kaksi kuukautta. Jos kilpailukieltosopimuksessa on sovittu esimerkiksi kuuden kuukauden rajoitusajasta, voi kilpailukieltosopimuksessa sopia kahden kuukauden tai sitä pidemmästä irtisanomisajasta. Osapuolet voivat myös työntekijän irtisanouduttua sopia kilpailukieltosopimuksen irtisanomisajasta toisin, mutta kilpailukieltosopimuksessa ei saa etukäteen sopia lyhyemmästä irtisanomisajasta. Mikäli työntekijä irtisanoo työsopimuksensa sen jälkeen, kun työnantaja on irtisanonut kilpailukieltosopimuksen, kuluvat työntekijän irtisanomisaika ja kilpailukieltosopimuksen irtisanomisaika yhtä aikaa.
Vuoden siirtymäaika
Korvausvelvollisuutta koskeva sääntely tulee sovellettavaksi myös olemassa oleviin ennen 1.1.2022 sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin vuoden siirtymäajan kuluttua, 1.1.2023 lukien. Lakimuutoksesta seuraa siten velvollisuus maksaa korvausta ennen lain voimaantuloa sovituista kilpailukieltosopimuksista vuoden siirtymäajan jälkeen.
Ennen lain voimaantuloa sovittuihin kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan edelleen vanhaa sääntelyä. Jos kilpailukieltosopimuksen rajoitusaika päättyy siirtymäajan aikana, korvausvelvollisuutta ei ole. Jos kilpailukieltosopimuksen rajoitusaika taas päättyy siirtymäajan päättymisen jälkeen, korvausvelvollisuus koskee sitä osaa rajoitusajasta, joka sijoittuu siirtymäajan päättymisen jälkeiselle ajalle. Siltä osalta rajoitusaikaa, joka ajoittuu siirtymäajalle, ei tarvitse maksaa korvausta.
Uutta sääntelyä ei sovelleta myöskään niihin yli kuuden kuukauden kilpailukieltosopimuksiin, joissa sovittu kohtuullinen korvaus on maksettu tai sen maksaminen on aloitettu ennen lakimuutoksen voimaantuloa. Tällaisiin kilpailukieltosopimuksiin sovelletaan nykyistä sääntelyä siirtymäajankin jälkeen. Jos tällaiseen sopimukseen perustuvan korvauksen maksaminen on aloitettu, voidaan korvaus maksaa loppuun sovitun mukaisesti.
Työnantajalla on lisäksi oikeus irtisanoa ennen lain voimaantuloa sovittu kilpailukieltosopimus siirtymäajan päättymiseen mennessä ilman irtisanomisaikaa, myös työntekijän irtisanoutumisen jälkeen. Siirtymäajan puitteissa työnantajat voivat täten varautua lainsäädännön muutokseen ja tarvittaessa neuvotella kilpailukieltosopimusten muutoksista sekä irtisanoa tarpeettomat kilpailukieltosopimukset. Korvausvelvollisuus tulee koskemaan ennen lain voimaantuloa tehtyä kilpailukieltosopimusta, jollei työnantaja irtisano kilpailukieltosopimusta ennen siirtymäajan päättymistä.
Autamme mieluusti lakimuutoksen voimaantuloon valmistautumisessa sekä nykyisten että tulevien kilpailukieltosopimusten tarpeellisuuden arvioinnissa. On myös hyvä huomioida, että yksinomaan sopimustyypillä ei voida kiertää työsopimuslain pakottavia säännöksiä kilpailukiellosta ja siihen liittyvästä korvausvelvollisuudesta. Oikeuskirjallisuudessa onkin todettu, että työntekijän asemassa olevan osakkaan vähäinen osakkeenomistus ei välttämättä mahdollistaisi työsopimuslain säännöksistä poikkeamista kilpailukiellon osalta myöskään osakassopimuksessa.
Lisätietoja antaa:
Anna Paimela
Osakas
+358 40 1648626
Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Folksin uutiskirje täältä.