Tasapuolisen kohtelun vaatimus ja sen huomioiminen työpaikoilla

Tasapuolisen kohtelun vaatimuksen tarkoitus ja lähtökohdat


Tasapuolisen kohtelun vaatimuksen lähtökohtana on, että toisiinsa verrattavia työntekijöitä kohdellaan samankaltaisissa tilanteissa yhdenvertaisesti. Sen tarkoituksena on edistää johdonmukaisuutta työnantajan ratkaisuissa sekä toimia eräänlaisena yleislausekkeena, jotta perusteeton eri asemaan asettaminen olisi kaikissa tapauksissa kiellettyä. Tasapuolisen kohtelun vaatimuksen soveltuminen tulee harkittavaksi lähtökohtaisesti aina, kun työntekijä on eriarvoisessa asemassa muihin vertailukelpoisiin työntekijöihin nähden. Tasapuolisen kohtelun vaatimusta ei kuitenkaan rikota, jos vaatimuksesta poikkeaminen voidaan perustella työntekijän tehtävillä ja asemalla.


Tasapuolisen kohtelun vaatimus perustuu vaatimukselle samanlaisessa asemassa olevien työntekijöiden yhdenvertaisuudesta. Työntekijöitä, jotka ovat ratkaistavana olevan asian kannalta samassa asemassa, on kohdeltava samankaltaisissa tilanteissa samalla tavoin kiinnittämättä huomiota heidän välillään muutoin vallitseviin erilaisuuksiin. Vaatimuksesta poikkeaminen on mahdollista vain laissa tarkoitetusta perustellusta syystä (esimerkiksi niin sanotut etusijasäännökset ja positiivinen erityiskohtelu).


Oikeuskäytäntöä koskien tasapuolisen kohtelun vaatimusta


Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä (KKO 2010:5) on katsottu, että työnantaja oli kohdellut vanhoja ja uusia työntekijöitään tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti, kun työnantaja ei kyennyt esittämään palkkaerolle työntekijöiden tehtävistä tai asemasta johtuvaa perustetta. Korkein oikeus totesi, että lähtökohtaisesti palkkausperusteet kuuluvat työnantajan ja työntekijän kesken sovittaviksi. Ottaen kuitenkin huomioon, että työsopimuslain tasapuolisen kohtelun vaatimusta koskevat säännökset ovat pakottavia, työnantaja ja työntekijä eivät voi pätevästi sopia sellaisista työsopimuksen ehdoista, jotka merkitsevät tasapuolisuusvelvoitteen rikkomista (KKO 2004:103).


Työtuomioistuin taas katsoi ratkaisussaan TT 2011-29, ettei työnantajan puolelta ollut esitetty hyväksyttävää työntekijöiden tehtävistä tai asemasta johtuvaa perustetta sille, miksi luotseina toimiville kantajille oli maksettu pienempää palkkaa kuin samaa työtä tekeville niin sanottua satamaluotsauskompensaatiota saaville luotseille. Työnantajan kyseisen palkkaeron tasoittamiseksi esittämää suunnitelmaa ei pidetty uskottavana eikä siirtymäajan kestoa hyväksyttävänä. Sopimusmääräykset, joista palkkaero oli suoraan johtunut, olivat siten ristiriidassa työsopimuslain mukaisen tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kanssa. Sopimusmääräykset todettiin pätemättömiksi ja työnantaja määrättiin maksamaan kantajille palkanerotus.


Yhteenveto


Tasapuolista kohtelua arvioidaan työnantajakohtaisesti ja tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttää työnantajalta johdonmukaisia toimenpiteitä suhteessa työntekijöihinsä. Johdonmukaisuus vaatii työnantajaa noudattamaan aikanaan valittua toimintatapaa samanlaisissa tapauksissa myös jatkossa. Tasapuolisen kohtelun vaatimusta arvioidaan viime kädessä kunkin viiteryhmän sisällä tavoitteena tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen työpaikalla. Työnantaja ei voi ilman laissa tarkoitettua hyväksyttävää perustetta sopia työsuhteen ehdoista eri tavoin vain toisten työntekijöiden tai työntekijäryhmien osalta.



Lisätietoja tasapuolisen kohtelun huomioimisesta työpaikoilla antaa:


Toni Haapasalo

Counsel

toni.haapasalo@iconics.fi

+358 44 033 0331


Mikäli haluat artikkelit suoraan sähköpostiisi, tilaa Iconicsin uutiskirje täältä.